Tästä se viimein alkaa. Vuosikausia olen haaveillut, unelmoinut ja toivonut, että osaisin ranskan kieltä. Olen katunut, etten ollut kiinnostunut yläasteella, katunut, etten muka löytänyt aikaa lukiossa enkä ehtinyt kurssille yliopiston alkaessa.
Mutta entäs sitten? Ei vielä ole liian myöhäistä. Minulla ei ole ikää vielä kahtakaankymmentä vuotta, ja jos motivaatiota riittää, opiskelu on varmasti mahdollista koululuokan ulkopuolellakin. Kielet ovat aina kiehtoneet minua, eikä ranska ole tässä suhteessa millään lailla poikkeus. Englanti sujuu lähes ajattelematta, ruotsikin meni hyvin ainakin vielä ylioppilaskirjoitusten aikoihin, ja saksaksi olen työskennellyt kokonaisen kesän, vaikka se onkin ehdottomasti heikoin koulukieleni. Japania olen lueskellut omaksi ilokseni, ja vaikken olekaan päässyt järin pitkälle, aion edelleen kehittää osaamistani myös sillä saralla.
Mutta miksi sitten ranska? Asiaan on ennen kaikkea kaksi syytä. Ensimmäinen on se, että omissa korvissani ranska kuulostaa käsittämättömän kauniilta - kauniilta, mutta käsittämättömältä. Toinen syy on seurausta monenlaisista mielikuvista ja kovin paljon vaikeampi selittää. Kaikki se, mitä yhdistän Ranskaan ja ranskalaisiin, yhdistyy myös itse kieleen. Niinpä ranska on minulle yhtä kuin Amélie, croissantit, pienet pariisilaiskahvilat, tyylikkyys, Luxembourgin puisto ja maissipellot. Leipomoiden tuoksu, haitareiden soitto, korkokenkien kopina. Kovin kliseistä, totta kai. Tiedän kyllä, että Ranska on paljon muutakin ja että ranskaa puhutaan paljon muuallakin, mutta jos nämä mielikuvat auttavat minua suhtautumaan positiivisesti kielen opiskeluun, siinä tuskin on mitään pahaa.
Blogin tarkoituksena on toimia eräänlaisena oppimispäiväkirjana. Tänne aion listata, mitä olen oppinut ja mitä aion seuraavaksi oppia. Jos opinnoissa sattuu tulemaan tauko, on aina helppo palata edellisiin merkintöihin ja ottaa selvää, missä oikein olinkaan menossa.
Päivitystahdista en mene vannomaan mitään. En ole säännöllisyyden ystävä, enkä voi luvata päivittäväni tänne päivittäin, viikoittain, ehkä edes kuukausittain. Elämä vie mennessään, ja palaan tämän blogin pariin, kun tuntuu, että siinä olisi hetkeksi tilaa ranskan kielelle. Katsotaan, mihin tämä vie.
Mutta entäs sitten? Ei vielä ole liian myöhäistä. Minulla ei ole ikää vielä kahtakaankymmentä vuotta, ja jos motivaatiota riittää, opiskelu on varmasti mahdollista koululuokan ulkopuolellakin. Kielet ovat aina kiehtoneet minua, eikä ranska ole tässä suhteessa millään lailla poikkeus. Englanti sujuu lähes ajattelematta, ruotsikin meni hyvin ainakin vielä ylioppilaskirjoitusten aikoihin, ja saksaksi olen työskennellyt kokonaisen kesän, vaikka se onkin ehdottomasti heikoin koulukieleni. Japania olen lueskellut omaksi ilokseni, ja vaikken olekaan päässyt järin pitkälle, aion edelleen kehittää osaamistani myös sillä saralla.
Mutta miksi sitten ranska? Asiaan on ennen kaikkea kaksi syytä. Ensimmäinen on se, että omissa korvissani ranska kuulostaa käsittämättömän kauniilta - kauniilta, mutta käsittämättömältä. Toinen syy on seurausta monenlaisista mielikuvista ja kovin paljon vaikeampi selittää. Kaikki se, mitä yhdistän Ranskaan ja ranskalaisiin, yhdistyy myös itse kieleen. Niinpä ranska on minulle yhtä kuin Amélie, croissantit, pienet pariisilaiskahvilat, tyylikkyys, Luxembourgin puisto ja maissipellot. Leipomoiden tuoksu, haitareiden soitto, korkokenkien kopina. Kovin kliseistä, totta kai. Tiedän kyllä, että Ranska on paljon muutakin ja että ranskaa puhutaan paljon muuallakin, mutta jos nämä mielikuvat auttavat minua suhtautumaan positiivisesti kielen opiskeluun, siinä tuskin on mitään pahaa.
Blogin tarkoituksena on toimia eräänlaisena oppimispäiväkirjana. Tänne aion listata, mitä olen oppinut ja mitä aion seuraavaksi oppia. Jos opinnoissa sattuu tulemaan tauko, on aina helppo palata edellisiin merkintöihin ja ottaa selvää, missä oikein olinkaan menossa.
Päivitystahdista en mene vannomaan mitään. En ole säännöllisyyden ystävä, enkä voi luvata päivittäväni tänne päivittäin, viikoittain, ehkä edes kuukausittain. Elämä vie mennessään, ja palaan tämän blogin pariin, kun tuntuu, että siinä olisi hetkeksi tilaa ranskan kielelle. Katsotaan, mihin tämä vie.
Moi, taidetaan olla melko samassa tilanteessa! Olen 19- vuotias lukion päättävä opiskelija, jolla ei ranskan kielen taitoa ole nimeksikään, mutta lähiaikoina Ranska, sen kieli ja kulttuuri ovat alkaneet kovasti kiehtoa. Olen ajatellut aloittavani ranskan opettelun tosissani,vaikkakin omin päin- haastetta ei siis ainakaan tule puuttumaan... :)
VastaaPoistaAlkuperäinen syy oppia kieli on ranskalainen (alkujaan Madagaskarilta tuleva) poikaystäväni, jonka luota Strasbourgista tulin noin puolitoista viikkoa sitten. Rakastuin kaupungin tunnelmaan tyylikkäine ja ystävällisine ihmisineen. Ranskaa en osaa puhua kuin ehkä kolmen sanan verran, mutta nyt iski halu oppia kieli täydellisesti, jos vaikka joskus sinne muuttaisin... Ehdottomasti kannustan sinuakin opettelemaan kieltä, jos maa ja sen kulttuuri kiinnostavat! Kannattaa tutustua Livemocha-sivustoon, joka on kansainvälinen kieltenopiskelusivusto. Hyvät mahdollisuudet keskustella muiden käyttäjien kanssa. :)
-Essi-
Sinulla ainakin on loistava motivaationlähde! Itselläni pprojekti on jäänyt aika lailla alkutekijöihinsä, mutta ehkäpä tässä keran aikana saisin jälleen uudelleen viritettyä ranskanopiskeluani.
VastaaPoistaPaljon kiitoksia sivuvinkistä - tuli jo vierailtua tuolla, ja mielenkiintoiselta vaikutti! :)