Encore!

Säälittävää, mutta totta: blogi on jäänyt yli puoleksi vuodeksi yhden ainoan merkinnän mittaiseksi.

Olen innostusteni suhteen melkoinen tuuliviiri. Kiinnostun helposti milloin mistäkin, tahdon oppia nopeasti ja olen valmis panostamaan asiaan - mutta seuraavassa hetkessä keksinkin jo uutta puuhaa, ja edellinen homma unohtuu. Näin kävi syksyllä ranskan kielen kanssa, mutta eipä hätää: en minä sitä kokonaan ole unohtanut.

Nyt, kun kesäloma on viimein koittanut, minulla on taas ollu aikaa ja intoa syventyä kielenopiskeluun. Lomalla en toki varsinaisesti ole, vaan päivät kuluvat museon lipputiskin takana, mutta hiljaisempina päivinä paikka on mitä otollisin tarttua ranskankirjaan asiakkaita odotellessa.

Parin kuluneen viikon aikana olenkin saanut monenlaista aikaan! Ensinnäkin löysin kommenttilaatikkoon tulleen vinkin ansiosta Livemocha-sivuston, jossa kieltä kuin kieltä voi näppärästi harjoitella tehtävien ja muiden käyttäjien avustuksella. Periaate on yksinkertainen: jotta pääsee etenemään itse, täytyy avustaa omaa kieltään opiskelevia käyttäjiä.

Suurin osa tehtävistä on "kliksuttele oikea vaihtoehto"- tai "vedä sanat oikeaan järjestykseen"-tyyppisiä, mutta omatoimiopiskelijaa ilahduttaa erityisesti mahdollisuus saada palautetta ääntämis- ja kirjoitelmatehtävistä.

Lisäksi olen tarttunut jo kauan sitten hankkimaani Chère Marianne 1 -kirjaan, jonka avulla olen harjoitellut perusteita. Muutaman helpoimman seikan muistan syksyn opiskeluistani, mutta kuluneen kahden viikon aikana eteen on tullut paljon uutta. Tässä pieni kertaus (lähinnä itselleni) siitä, mitä olen oppinut:

• Perustervehdyksiä ja -fraaseja (Comment allez-vous? Très bien, merci.)
• Kysymyslausetyypit (Vous êtes libre? Est-ce que vous êtes libre? Êtes-vous libre?)
• Adjektiivin paikka (yleensä pääsanan jäljessä), pari perussanaa (jeune, petit, -e jne.)
• Prepositioiden à ja de sulautuminen artikkeliin
• Il y a -rakenne
• Epäsäännöllisiä verbejä (aller, avoir ...)
• Lukusanat 0 - 50
• Ravintolakäyttäytymistä ja -sanastoa
• Monia pieniä kielioppijuttuja (monikko, partitiivi ym.)
• 1. ja 2. luokan verbien taivutukset
• Possessiivipronominit (mon, ton, son jne.)
• Ne pas -kieltolause
• Iän ilmaiseminen
• Paljon perussanoja
  

On tässä siis jotain tullut tehtyä, vaikka itsestä tuntuukin, ettei oppiminen kovin vauhdikkaasti etene!

Yksi asia, joka itseopiskelussa jää luultavasti liian vähälle huomiolle, on lausuminen. Ranskahan ei muutenkaan taida olla tunnettu erityisen helposta lausumisesta, ja omassa oppikirjassani ääntämismerkitkin on jätetty pois kolmannen kappaleen jälkeen, joten kappaleiden lukeminen ääneen on hidasta ja ranskaa taitavan korville luultavasti hupaisaa kuultavaa.

Harmikseni en omista telkkaria, joten ranskankielisiä sarjojakaan ei pahemmin tule katseltua. Ruotsiin tai saksaan törmään työssäni ja arkielämässäni lähes päivittäin, joten ainakin jonkinlainen kontakti kieleen säilyy, mutta ranskaa en kuule, ellen tietoisesti tahdo sitä kuunnella.

Tietysti voisin ottaa projektikseni yrittää seurata ranskankielisiä videoita Youtubesta ja Yle Areenasta, mutta ilman tekstejä on tässä vaiheessa vielä turha edes yrittää ymmärtää juuri mitään.

Mutta ehkä asia korjaantuu ajan myötä - tällä hetkellä minulla on taatusti riittävästi tekemistä ihan perustekstienkin kanssa.

Kuva täältä.

Ranskan kieltä - oui, s'il vous plaît!

Tästä se viimein alkaa. Vuosikausia olen haaveillut, unelmoinut ja toivonut, että osaisin ranskan kieltä. Olen katunut, etten ollut kiinnostunut yläasteella, katunut, etten muka löytänyt aikaa lukiossa enkä ehtinyt kurssille yliopiston alkaessa.

Mutta entäs sitten? Ei vielä ole liian myöhäistä. Minulla ei ole ikää vielä kahtakaankymmentä vuotta, ja jos motivaatiota riittää, opiskelu on varmasti mahdollista koululuokan ulkopuolellakin. Kielet ovat aina kiehtoneet minua, eikä ranska ole tässä suhteessa millään lailla poikkeus. Englanti sujuu lähes ajattelematta, ruotsikin meni hyvin ainakin vielä ylioppilaskirjoitusten aikoihin, ja saksaksi olen työskennellyt kokonaisen kesän, vaikka se onkin ehdottomasti heikoin koulukieleni. Japania olen lueskellut omaksi ilokseni, ja vaikken olekaan päässyt järin pitkälle, aion edelleen kehittää osaamistani myös sillä saralla.

Mutta miksi sitten ranska? Asiaan on ennen kaikkea kaksi syytä. Ensimmäinen on se, että omissa korvissani ranska kuulostaa käsittämättömän kauniilta - kauniilta, mutta käsittämättömältä. Toinen syy on seurausta monenlaisista mielikuvista ja kovin paljon vaikeampi selittää. Kaikki se, mitä yhdistän Ranskaan ja ranskalaisiin, yhdistyy myös itse kieleen. Niinpä ranska on minulle yhtä kuin Amélie, croissantit, pienet pariisilaiskahvilat, tyylikkyys, Luxembourgin puisto ja maissipellot. Leipomoiden tuoksu, haitareiden soitto, korkokenkien kopina. Kovin kliseistä, totta kai. Tiedän kyllä, että Ranska on paljon muutakin ja että ranskaa puhutaan paljon muuallakin, mutta jos nämä mielikuvat auttavat minua suhtautumaan positiivisesti kielen opiskeluun, siinä tuskin on mitään pahaa.

Blogin tarkoituksena on toimia eräänlaisena oppimispäiväkirjana. Tänne aion listata, mitä olen oppinut ja mitä aion seuraavaksi oppia. Jos opinnoissa sattuu tulemaan tauko, on aina helppo palata edellisiin merkintöihin ja ottaa selvää, missä oikein olinkaan menossa.

Päivitystahdista en mene vannomaan mitään. En ole säännöllisyyden ystävä, enkä voi luvata päivittäväni tänne päivittäin, viikoittain, ehkä edes kuukausittain. Elämä vie mennessään, ja palaan tämän blogin pariin, kun tuntuu, että siinä olisi hetkeksi tilaa ranskan kielelle. Katsotaan, mihin tämä vie.